Tweet
Oma tyyli ei synny, se rakennetaan
Kynä — Kaikki tärkeä kirjoittamisessa -kirjassa keskitytään yksittäisen kirjoittajan tyylivalintoihin eli niihin palikoihin, joiden varaan rakentuu persoonallinen tapa esittää asiansa.
On tärkeää tiedostaa, että oma tyyli ei ole synnynnäinen ominaisuus. Ei kukaan synny pohdiskelevaksi kynäilijäksi, hauskaksi kirjoittajaksi tai pitkien lauseiden veistäjäksi. Persoonallisuus varmasti vaikuttaa oman äänen syntymiseen, mutta oma ääni ei muodostu itsestään. Henkilökohtaisia ominaisuuksia täytyy treenata, että ne alkavat loistaa. Oman äänen eteen täytyy tehdä töitä myös siksi, että oppii käyttämään tyyliä työkaluna ja muokkaamaan sitä kirjoitettavan tekstin vaatimusten mukaan. Suuri osa kirjoitustyöstä ei ole romaanin tai runojen kirjoittamista vaan tekstien tuottamista jonkun toisen ohjeistuksen mukaan. Hyvin usein kirjoittaessa joutuu edustamaan jotakuta muuta kuin itseään.
Kokenut kynänkäyttäjä osaa vaihtaa henkilökohtaisen huumorivaihteen päälle, mutta hän osaa kirjoittaa myös yrityksen strategian mukaisen esitetekstin. Yrityksen markkinointiosaston tilaama uutiskirje ei saa kuulostaa kirjoittajan omalta ääneltä — sen pitää kuulostaa yritykseltä itseltään.
Esimerkki omasta työelämästäni valaisee tätä erilaisten tyylien välillä soutelua. Pidän henkilökohtaista blogia satu.is. Blogia kirjoittaessani kirjoitan omana itsenäni heille, jotka blogiani lukevat. Teen tekstissä valintoja, joissa persoonani näkyy ja kuuluu. Vitsailen omalla kustannuksellani, sekoitan omiin kokemuksiini ulkopuolisista lähteistä varmistamaani faktaa, kiroilen hieman ja käytän puhekielisiä ilmauksia. Yllätän välillä lukijani sellaisilla yksityiskohdilla tai faktoilla, joita he eivät välttämättä osaa minulta odottaa. Tällaisten satunnaisten ristiriitojen kautta tuon itsestäni kertoviin teksteihin rosoa ja yllätyksellisyyttä.
Haluan olla yhtä aikaa fiksu ja vähän hölmö. Joku voisi kutsua tällaista tyyliä elämänmakuiseksi, mutta se on mielestäni niin hirveä adjektiivi, että en suostu sitä käyttämään — sori! En koskaan ota itseäni kovin vakavasti tai väitä tietäväni jotain, mitä joku muu ei jo tiedä. Käytän tätä samaa, itselleni tutuksi tullutta tyyliä myös muissa henkilökohtaisemmissa teksteissä, kuten kirjoittamissani kirjoissa ja kolumneissa. Minusta tuntuu luontevimmalta rakentaa tekstejä, joissa voin yhdistää omakohtaisia kokemuksia osaksi laajempaa asiayhteyttä. Suosin rentoa kielenkäyttöä, jossa rosoisuus ja arkipäiväisyys näkyvät sanavalinnoissa. Jos kiroilu ei tunnu tekstissä täysin ääliömäiseltä valinnalta — kaikkiin teksteihinhän se ei yksinkertaisesti sovi — livautan tekstin sekaan korostuskeinona yhden hittolaisen.
Oma ääni tarkoittaa siis toisaalta itselle ominaisinta kerronnan tapaa eli esimerkiksi sitä, mikä tuntuu parhaalta tavalta aloittaa teksti, kertoa tarina ja sitoa tekstin osaset toisiinsa. Toisaalta oma ääni tarkoittaa omaa kielenkäyttöä: millaiset sanavalinnat tuntuvat mukavimmilta, viihtyykö itse mieluummin pitkien vai lyhyiden lauseiden kirjoittajana ja millaiset kielikuvat sujahtavat helpoiten omaan tekstiin. Kirjoittamiseen pätee sama neuvo kuin elämään yleensäkin: vahvista ja korosta parhaita puoliasi, älä turhaan tuhlaa aikaa siihen, mikä tuntuu vaikeimmalta ja työläimmältä. Kirjoittaminen vaatii itsetuntemusta. Voit tehdä itsellesi ja tyylillesi uskollisia tekstejä, kun tiedät, mitkä ovat omat vahvuutesi.
Oman tyylin tunnistaminen tarkoittaa sitä, että sen osaa tarpeen vaatiessa myös vaimentaa. Kun kirjoitat tilaustekstejä, kuten vaikkapa mainostekstejä, tiedotteita tai rahoitushakemuksia jonkun toisen puolesta, sinun pitää kuulostaa tilaajalta.
Kun kirjoitan tekstejä, jotka esimerkiksi jokin yritys on tilannut minulta, häivytän oman ääneni tekstistä pois ja sukellan työn tilaajan nahkoihin. Kirjoittaessani myyntitekstejä lasten ulkohaalareista en kerro omaa mielipidettäni samalla tavalla kuten kertoisin sen vaikkapa omassa blogitekstissäni, vaan puhun yrityksen äänellä. En yritä olla fiksu ja hassu itseni, vaan pyrin edustamaan sitä, kenen suulla puhun.
Kirjoitin erään yrityksen tuotekuvauksiin näin: ”Vettähylkivät ja hengittävät hanskat ovat ykkösvalinta syksyn seikkailuihin. Kevyt neulepipo on mukava vetäistä korvien suojaksi syyssäällä.” Omaan blogiini eli omalla äänelläni sanoisin saman asian tähän tapaan: ”Jos hanskat eivät ole vedenkestävät, niillä ei tee mitään. Näissä pysyy näpit kuivana koko päivän. Sitten vaan pipo päähän ja pihalle. Jos on karsea ilma, jään itse eteiseen.”
Kuva: Heidi Strengell
Lähde: Mirjami Haimelin ja Satu Rämö
Kynä — Kaikki tärkeä kirjoittamisesta
Tuuma
2020
KYNÄ TARJOUSHINTAAN 26 € — tilaa tästä.
KYNÄ — Kirjoita paremmin! -verkkokurssi — tutustu tästä. Lokakuun aikana kurssin ostavat saavat kaupan päälle molemmat Kynä-kirjat.