Sanallisen arkun avaaminen

Kirjoittanut: Maija Männistö - 3.3.2021

Viinien kuvaileminen on monelle viinin ystävälle tilanne, joka voi tuntua vaikealta. Viinitollona tutuksi tullut Maija Männistö antaa vinkit heille, jotka haluavat oppia luonnehtimaan viinejä hieman monisanaisemmin, mutta muistuttaa myös, että viineistä voi nauttia täysin rinnoin ilman sanallisen arkun avaamista.

Miten viinejä kuvaillaan?

Kun edessä on lasillinen viiniä, kaikkein tärkeintä on makustella sitä, pitääkö viinistä vai ei. Se on meidän viininrakastajien ihan ensimmäinen rappunen, jolle makuprofiilin kuvailussa astutaan. Tälle rappuselle on myös ihan ok jäädä. Ei viineistä nauttiakseen tarvitse tietää enemmän kuin juuri sen verran, mikä sopii omaan suuhun ja mikä ei.

Ihminen on kuitenkin utelias. Melko nopeasti lasillisten äärellä voi alkaa mietteliääksi. Miksi pidin tuosta toisesta viinistä enemmän? Miksi tämä viini sopii lempiruokani kanssa, mutta tuo toinen taas saa suun ruuan kaverina irvistykseen? Mahtaisivatko Vuoden viinit kilpailussa menestyneet juomat sopia myös omaan suuhuni? Miten nämä kaksi samassa maassa tuotettua valkoviiniä voivatkin maistua niin erilaisilta?

Viinien kuvailuun on käytettävissä tukku yleisesti tunnistettuja ja käytettyjä adjektiiveja, kuten viipyilevä, tanniininen, hennon yrttinen, boysenmarjainen, vadelmainen ja sitruksinen. Tietynlainen termistö auttaa viinien vertailussa, toimii ammattilaisten työkalupakkina ja auttaa välittämään viinien makuprofiileita esimerkiksi pulloja ostoaikeissa tutkiville viininrakastajille.

Niin sanotut viralliset viinitermit eivät missään nimessä ole kuitenkaan yksi ja ainoa totuus.

Viinien kuvailun rajana on oikeastaan vain maistelijan mielikuvitus. Tulkinnat heijastelevat paljon myös elettyä elämää: millaiseen hetkeen tai muistoon ensimmäinen nuuhkaisu tai maku elämys sinut vie?

- Tuleeko tuoksusta mieleen sunnuntaiset leivontahetket? Viinistä voi löytyä kardemumman aromia.
- Viekö tuoksu muistoissasi mummolaan? Mummolla saattoi olla tapana pitää maljakossa aina samoja kukkia.
- Tai tuleeko viinistä mieleen hevosharrastus? Kun asiaa johdatellaan kotvanen, voidaan päätyä vaikka satuloista johdettuun nahkaiseen viinin aromiin.

Yhteinen viinitermistö helpottaa makujen ja tuoksujen kuvailua, sillä muut maistelijat eivät aina voi tietää, mitä teillä sunnuntaisin leivottiin, mitä kukkia mummollasi oli maljakossa tai miltä hevostallissa tuoksuu.

Heviosastolta makujen lähteille

Sommelierit ovat kertoneet, että uusia aromeja ja hajuja opetellessaan he ovat rehellisesti suunnanneet kaupan heviosastolle ja ostaneet sieltä tarkempaan syyniin marjoja ja hedelmiä. Miltä se mansikka ihan aikuisten oikeasti tuoksuu? Entä miten persikan tai nektariinin tuoksu muuttuu sen kypsyysasteen kehittyessä? Millaisia eri aromeja lukuisista eri omenalajikkeista on aistittavissa?

Itse olen pääosin vielä sillä tasolla, että aistin punaviineistä "jotain marjoja". Ja se on ihan fine!

Pikkutarkkojen adjektiivien sijaan olen huomannut kehittyneeni viime vuosina vähän isommissa linjoissa. Pystyn suurpiirteisesti luonnehtimaan viinin hapokkuutta tai tanniineja. Minulla on myös monesti jonkinlainen haisu siitä, mihin Alkon makutyyppiin viini kuuluu: onko viini "kuin vettä vaan" vai löytyykö siitä kerroksia ja jytyä?

Viinien kuvailu tuntuu olevan monelle aloittelijalle ja harrastelijalle tietynlainen kynnyskysymys. Olen itsekin lausunut, että vielä jonain päivänä ravintolassa haluaisin osata luonnehtia tarjoilijan maistattamaa viiniä vähän laveammin kuin "hyvää". Itse asiassa olen jo sen verran kehittynytkin oman makuni tunnistamisessa, että osaan myös jo spontaanisti hihkaista riemastuneen "ihanaa" kehaisun, jos lasiini kaadetaan jotain oikein maukasta.

Tutustu Maijan uutuuskirjaan: Viinitollon käsikirja
Kuva: Heidi Strengell

Artikkelin avainsanat:

tietokirja, harrastus

Arkisto:

2021

2020

Elokuu

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu