"Ilman luovuutta on mahdotonta kuvitella elämää"

Kirjoittanut: Nelli Miettinen - 23.1.2020

Luovuus on lennokasta ideointia, mielikuvituksen kanssa kilpajuoksua ja jonkin uuden synnyttämistä. Se ei kuitenkaan ole mystinen synnyinlahja, joka toisilla on ja toisilta puuttuu. Luovuus on meissä jokaisessa. Mutta miten luovuutta sitten voi ja kannattaa hyödyntää kirjoitustyössä? Kirjailijamme Paavo Järvilehto ja Lauri Järvilehto sekä Maaretta Tukiainen kertovat.

Luovuus on ennakkoluulottomuutta ja vapautta

Kielitoimiston sanakirjan mukaan luova ihminen on sellainen, joka käyttää henkisiä kykyjään tieteelliseen tai taiteelliseen työhön. Hän on luomiskykyinen ja siten tieteessä tai taiteessa jotakin uutta tuottava.

Paavo ja Lauri Järvilehto ovat hieman eri linjoilla. Heidän mielestään luovuus ei koske vain tiedettä tai taidetta vaan kaikkea ihmiselämää. Luovuus on kyky tehdä mitä tahansa, joka on uutta ja arvokasta. Vaikka kauppareissun tekeminen uudella tavalla voi olla luovaa.

"Luovuus on lähtökohtaisesti ominaisuus, elämän perusehto. Se on myös taito, jota voi jalostaa eteenpäin. Luovana olentona ihminen pystyy tekemään jotain pitkälle vietyä arvokkuutta", he kuvailevat.

Paavo Järvilehto uskoo, että luovuus on myös vaihtoehtojen lisäämistä, jolloin ihminen pystyy näkemään enemmän mahdollisuuksia ja olemaan ennakkoluuloton niitä kohtaan. Vastakohtaisesti epäluova voisi olla sellainen, joka tekee asiat rutiininomaisesti aina samaa kaavaa noudattaen.

"Luovuus on elämän perusehto." — Lauri Järvilehto

Järvilehdon veljeksille luovuus onkin elinehto, henkireikä.

"Se on jotain, jota ilman on mahdotonta kuvitella elämää. Se on myös jotain, joka antaa sisältöä elämään, joskus jopa sanoinkuvaamatonta riemua", Lauri Järvilehto hymyilee.

Maaretta Tukiainen nyökyttelee Järvilehtojen puheelle. Hänelle luovuus on lisäksi vapautta olla juuri se, kuka on. Jokaisen luovuus on kuin uniikki lahja maailmalle. Tukiainen rohkaiseekin olemaan utelias luovuuden äärellä.

"Luovuus on alitajuisen kanssa juttelemista, jolloin esiin voi tulla yllättäviäkin asioita. Siksi aika moni jopa pelkää omaa luovuuttaan. Luota kuitenkin rohkeasti itseesi, sillä jokainen on luova omalla ainutlaatuisella tavallaan", Tukiainen kannustaa.

Luovuus tarvitsee tilaa

Kirjoittaessaan kirjailija luo sana sanalta ja rivi riviltä jotakin uutta. Tietokirjailijana ja muutosvalmentajana Tukiainen hyödyntää usein niin sanottua Disneyn kolmivaiheista luovuusmallia, jossa kirjoittaja vaihtaa roolista toiseen. Ensin hän on uutta kuvitteleva lapsi, sitten turvallinen aikuinen, joka pitää kirjoitusprosessin yllä, ja lopuksi kriitikko, joka hioo tekstistä timantin.

"Luovuus on itseään ruokkiva kaoottinen hässäkkä, ja siksi luova prosessi hajoaa helposti. Se on kuin lapsi, joka lähtee kasvamaan mutta tarvitsee samanaikaisesti rajoja ja rakkautta", Tukiainen uskoo.

Liiallinen itsekritiikki kuitenkin sammuttaa herkästi luovuuden liekin, Järvilehdot uskovat.

"ltsekritiikki on syytä napsauttaa itseltä pois päältä, koska yhtäkään mestariteosta ei synny väkisin puskemalla. Luovuus on prosessi, jossa soudetaan ja huovataan. Myös niille kaikista hulluimmille ideoille kannattaa antaa mahdollisuus", Lauri Järvilehto pohtii.

"Luovia ideoita ei myöskään pidä liikaa rajoittaa lopullisen tavoitteen vuoksi, vaan antaa niille tilaa hengittää koko prosessin ajan", Tukiainen täydentää.

"Luovuus on itseään ruokkiva kaoottinen hässäkkä." — Maaretta Tukiainen

Moni saattaa silti ajatella, ettei ole lainkaan luova. Tämän myytin Järvilehdot halusivat murtaa kirjoittaessaan kirjan luovuudesta. Pim! Olet luova -kirjassa veljekset jakavat omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan luovuudesta sekä niitä menetelmiä, joihin he yhä uudelleen turvautuvat omassa luovassa työssään. Kun Lauri on hyödyntänyt luovuuttaan muusikkona, sarjayrittäjänä ja tietokirjailijana, on Paavo inspiroitunut luovuudesta mainossuunnittelijana ja strategina.

"Jokaisella meistä on valtavasti potentiaalia olla luova. Joskus se vaan täytyy herätellä tietoisesti esiin. Tämä kirja sekä Pim! Luovuuskortit ovat sitä varten, kun luovuutesi kaipaa sparrausta ja inspiroivia virikkeitä", Paavo Järvilehto kertoo.

Luova kirjoitusprosessi on seikkailu

Luovuus on jatkuvaa aaltoliikettä: toisinaan mahtavat ideat vain syttyvät mielessä kuin itsestään, toisinaan niitä täytyy metsästää varta vasten susihuonoilta tuntuvien vaihtoehtojen joukosta. Vaikka luovuuteen kuuluu epätoivo, on tärkeää jatkaa tekemistä myös silloin, kun se tuntuu vaikealta. Ratkaisut kyllä löytyvät ennen pitkää.

"Uskon siihen, että kun altistaa itsensä erilaisille asioille ja kokeilee uusia juttuja, luovuus puhkeaa täyteen kukoistukseensa. Kannattaa myös seurata, mitä omalla alalla tapahtuu ja ottaa sieltä opiksi", Paavo Järvilehto näkee.

Lauri Järvilehto jatkaa veljeään mukaillen, että oman osaamisen päivittäminen ja sitä kautta jatkuva oppiminen pitävät mielen virkeänä ja siten avoimena uudelle — myös luovuudelle.

Luovuuden lähteitä on siis kaikkialla, kunhan katsoo avoimin mielin ympärilleen. Tukiainen ehdottaa, että jokaisella voisi olla myös oma sparraaja, jonka kanssa pallotella ideoita ja saada tukea omalle luovuudelleen. Myös ryhmässä luovuus herää eloon aivan uudella tavalla, kun monta ihmistä painii saman kysymyksen parissa.

"Luova kirjoitusprosessi on matka itseen." — Maaretta Tukiainen

Joskus luova työskentely erilaisine vaiheineen, erityisesti oma henkilökohtainen kirjoitusprosessi, on kuin ikioma salaisuus, jota on hauska varjella ja kypsytellä rauhassa.

"Luova kirjoitusprosessi on matka itseen. Se on myös matka maailmaan ja kohti sellaista, jota vähän pelkää mutta joka myös kutsuu luokseen. Siinä mielessä se on viime kädessä seikkailu, joka loppujen lopuksi antaa ehkä kaikkein eniten kirjoittajalle itselleen", Tukiainen kuvailee.

Henkilökuvat: Heidi Strengell

Artikkelin avainsanat:

luovuus, ideointi, inspiraatio, mielikuvitus

Arkisto:

2020

Elokuu

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu