Päätöksentekotaitoa voi kehittää

Kirjoittanut: Tuomas Leisti ja Hanna Poskiparta - 3.5.2022

Joustava mieli ja kyky tunnustaa oma erehtyväisyys on rationaalisempaa kuin sokea usko omaan loogiseen ajatteluun. Emme useimmiten voi tietää ennakolta, mikä on oikea päätös, joten rationaalinen toiminta vaatii jatkuvaa luovimista ja uuden tiedon yhdistämistä päätöksiin. Psykologian tohtori Tuomas Leisti ja psykologi Hanna Poskiparta murtavat havainnollisesti rationaalisen päätöksenteon illuusiot.

Päätöksenteko on moniulotteista

Päätöksenteko on ennen kaikkia taito, jota jokaisen on mahdollista kehittää. Päätöksentekoon kuuluu kaksi ulottuvuutta. Näistä ensimmäinen on reflektoimaton, kokemuksellinen ja intuitiivinen komponentti, joka perustuu päätöksentekoympäristön tuttuuteen, siis hiljaiseen tietoon. Toinen on reflektoiva, harkintaan perustuva komponentti, joka nojautuu itsetuntemukseen sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuun tietoon siitä, millaisia ovat rationaaliset perustelut. Rationaalinen, sosiaalisesti uskottava perustelu oluen valintaan voi perustua makuun, sen sopivuuteen ruoan kanssa tai hintaan. Harva perustelee valintaa sillä, että merkki näkyy usein jääkiekko-otteluissa. Mainontaan käytettävät valtavat rahasummat puhuvat vahvasti sen puolesta, etteivät rationaaliset perustelut kuitenkaan ole aina päätöstemme takana.

Reflektoimaton intuitio tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja. Reflektoiva päätöksenteko sen sijaan on vaikeaa, raskasta ja taitoa vaativaa ajatustoimintaa, johon meillä ei yleensä ole aikaa eikä henkisiä voimia. Tällaisesta ajattelusta meillä useimmilla on kokemusta esimerkiksi silloin kun olemme yrittäneet vastata matematiikan koetehtäviin. Jos kulutamme tahdonvoimamme pyrkimällä jatkuvasti tekemään tietoisia päätöksiä rationaalisilla perusteilla, päädymme helposti lopulta huonoihin päätöksiin, kun emme enää jaksa välittää hyvästä ajattelusta. Todennäköisesti meillä kaikilla on kokemusta siitä, miten emme pysty pitämään kiinni hyvistä päätöksistämme.

Arkisessa toiminnassa analyyttinen ja hidas ajattelu ei ole tavoiteltavaa

Moni ihmettelee oman toimintansa kahtiajakoisuutta. Töissä saattaa käyttää paljon aikaa ja energiaa melko mitättömienkin päätöksien puntarointiin, laajoihin taustaselvityksiin sekä uuden päätöksen mukaiseen toimintatavan opetteluun. Sen sijaan omaan arkeen liittyvissä päätöksissä saatamme ihmetellä, kuinka toistuvasti ajaudumme samojen huonojen päätösten äärelle, vaikka usein ajattelemmekin, että haluaisimme toimia toisin. Jos olemme sisukkaasti koko työpäivän ponnistelleet tehdäksemme viisaita päätöksiä, on iltapäivällä energia ja tahdonvoima niin vähissä, että emme yksinkertaisesti jaksa välittää, millaisia päätöksiä teemme ja miten ne palvelevat arkeamme.

Tuttu tarina monille on, että päivällä panostamme terveellisiin ruokavalintoihin ja illalla sohvannurkassa menee leipä jos toinenkin tai lasten karkkivarastot omituisesti hupenevat iltaisin. Vaikka tutkimukset korostavatkin reflektoivan ajattelun merkitystä rationaalisessa toiminnassa, arkisessa toiminnassa analyyttinen, tietoinen ja hidas ajattelu ei yleensä ole tavoiteltavaa, niin epäintuitiiviselta kuin se voi vaikuttaakin. Yritämme tässä kirjassa sen vuoksi hahmotella eräänlaista intuitiivista arkirationaalisuutta, jossa pyritään välttämään liikaa kuormittavaa ajattelua ja säästämään se tilanteisiin, joissa se on todella tarpeen.

Kuka päätöksiä tekee ja kuka niistä ottaa vastuun?

Kirjamme Päätöksenteon illuusiot esittelee päätöksentekoon liittyvää tutkimusta niin psykologian, aivotutkimuksen, kognitiotieteen kuin filosofiankin suunnista. Viimeisin aivotutkimus erityisesti on muuttanut tieteellistä käsitystä siitä, kuinka päätöksiä tehdään. Filosofian ja psykologian avulla pyrimme muun muassa vastaamaan kysymykseen, kuka päätöksiä varsinaisesti tekee ja kuka niistä ottaa vastuun, jos valinnoistamme vastaavat kuten joskus väitetään tiedostamattomat aivoprosessit. Näkökulmamme on subjektiivinen ja kokemuksellinen. Tarkoitus on kuvata, millaisena päätökset avautuvat päätöksentekijälle, minkälaisten vaikutelmien ja ajatusten avulla teemme valintoja ja millaisten kertomusten kautta niitä kuvaamme ja analysoimme. Otamme etäisyyttä tyypilliseen objektiiviseen ulkopuolisen havainnoitsijan näkökulmaan ihmismielestä ja tarkastelemme kriittisesti, voiko tällaista objektiivista näkökulmaa olla ollenkaan, kun puhumme ihmisille itselleen tärkeistä asioista.

Olemme kirjassamme määrittäneet päätökset sellaisiksi valinnoiksi, joihin liittyy tietoinen kokemus valinnasta. Tutun tuotteen rutiininomainen valinta ei tässä mielessä ole päätös, vaikka sitä voidaan edelleen pitää valintana. Monissa kielissä päätös-sana viittaa harkinnan ja päättämättömyyden tilan loppumiseen. Valintamme eivät useimmiten päätä mitään vaan ovat osa arkista toiminnan virtaa.

Kirjassamme myös perehdytään sellaiseen arkiseen reflektiiviseen ajatteluun, joka ei perustu formaaliin logiikkaan, matematiikkaan tai tilastotieteeseen vaan pyrkii ensisijaisesti ymmärtämään meitä itseämme ja omia lainalaisuuksiamme: kokemuksiamme, mieltymyksiämme, asenteitamme, mielipiteitämme ja valintojamme. Perehdymme siihen, kuinka perustelemme itsellemme ja muille päätöksiämme. Tämänkaltaiset perustelut ovat tärkeitä, koska niiden avulla rakennamme omasta toiminnastamme mielekästä, luomme syy-seuraussuhteita subjektiivisten kokemustemme ja ulkoisen käyttäytymisemme välille ja pystymme hallitsemaan omaa käyttäytymistämme.



Tutustu Tuomas Leistin ja Hanna Poskiparran kirjaan: Päätöksenteon illuusiot - Ymmärrä paremmin, miten teet päätöksiä

Artikkelin avainsanat:

päätöksenteko, itsensäkehittäminen, työelämä

Arkisto:

2022

2021

2020

Elokuu

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu